Anatta meditaatio-Buddhalainen filosofia

Anatta-meditaatio on non-dualistista, Buddhalaiseen tyhjyysopetukseen perustuvaa minuudetonta havaintoa kehittävä harjoitus. Siinä opetellaan tiedostamaan mielen ja kehon subjektittomuus. Harjoituksessa kärsimyksemme vähenee, kun emme kiinnity enää minäkuvaamme ja riittävästi harjoitellessa päädymme heräämiskokemukseen. Anatta eli ei-itseyden käsite on Buddhalaisuuden keskeisiä ajatuksia. Buddhalaisen käsityksen mukaan kaikki on muuttuvaa, toisistaan riippuvaa, jolloin pysyvää itseä ei voida löytää sitä etsittäessä. Anatta on siis taitavan samaistumattomuuden harjoitus, jossa tutkitaan miten kokemuksemme luo hahmon, johon alamme samaistua ja miten siihen kiinnittyvät ajatuskuviomme. Anatta tutkii samalla kaikkea neutraalia, havainnoi löytyykö ajatuksista ja tapahtumista pysyvää subjektia. 

Muodossa mieli samaistuu kehon tuntemuksiin, ajatuksiin, tunteisiin, mielentiloihin ja tiedostamiseen siten, että ne olisivat eittämättä omia. Dualistisuus kuvaa maailmaa aina subjektina ja objektina, ns. omistajana ja sen kohteena tai erillisyyden kautta minun kokemuksenani ja ulkopuolisina asioina ja ihmisinä. Todellisuudessa mikään ei ole kenenkään omistamaa, tämä on ensimmäinen ja suurin mielen harha ihmisyydessä. Kokemus on mieletön luonnonilmiö, ilmentymättömän taidonnäyte, mikä läpäisee kaiken pienimpään atomiin saakka. Relatiivisesti olemme kuitenkin syy-seuraus-suhteiden armoilla. On siis syytä kehittää sisäisiä voimavaroja, jotta muutuvan maailman riistäessä meiltä kuvittelemaamme omaisuutta, emme ole tukeutunut vain tuon ulkoisen varaan, vaan meillä on kyky tukeutua ilmentymättömään.

Myös Echart Tolle puhuu kirjassaan "Läsnäolon voima" tästä ilmentymättömästä. Ilmentymätön on chin, eli elämänenergian lähde. Tämä energia toimii ilmentymättömän ja muodon maailman siltana, jota voimme käyttää apuna myös meditaatiossa. Chi on liikettä ja ilmentymätön on liikkumattomuutta, avaraa tilaa. Voimme keskittää huomiomme tähän sisäiseen virtaan, annamme sisäisen tunnustelumme levätä tuossa muodon ja aistien virrassa, jättäen ajatukset omaan arvoonsa. Voimme vain levätä samalla kehokokemuksen neutraaliuden virrassa sekä ilmentymättömän läsnäolossa. 

Elämän voima, chi, on sykkivää, aaltoilevaa, väreilevää ja sähköistä tuntua. Ilmentymätön on kuin alkulähde, jonka tuudituksessa antautuessaan mieli lepää, kun sen ainoana kohteena on tämä elävyyden tuntu. Tuosta levollisuuden tilasta käsin, mieli voi todella nähdä samaistumisen kytkökset ja tiedostaa miten kääntää huomio niistä epäoleellisuuksista oleelliseen. Kytkökset luotuun egoon hälvenevät itsestään tuon kirkkaan havainnon edessä. Päivittäisen elämän viedessä eteenpäin otamme uudelleen rooliasumme päälle, mutta jotakin pysyvää on matkalla muuttunut. Tämä prosessi kuljettaa psyykettä aina vaan vapaampaan tilaan. Ulkoisessa maailmassa tämä voi näyttäytyä siltä, että tuttu henkilömme muuttuu. Tulee lähemmäs todellisia arvojaan ja alkaa luomaan levollisempaa elämää ympärilleen. 

Anatta on samaistumisprosessin tutkimista ja sen energeettisen kytköksen hälventämistä, että tätä muotoa todella johtaisi jokin pysyvä entiteetti. Se on tutkimista avaruudellisesta neutraalista tilasta käsin, että mistä nuo oletukset ovat syntyneet sekä niiden purkamista. Kaikki on elämästä syntynyt. Me emme todellisuudessa omista tästä mitään, emme käsiämme emmekä niiden tuotoksia, emme sitä energiaa mikä muodosta välittyy tai kykyä puhua. Ajatuksemme ovat sarja sanoja jolle on annettu merkitys ja luotu konseptit ja mielipiteet, jotka luulemme myös olevan meidän. 

Jokainen muoto ihmishahmossa omaa kyvyn löytää ilmentymätön tahtoessaan. Toisinaan siihen tarvitaan vain yksi ahaa-elämys ja/tai tuota taitoa opetelaan askel askeleelta syvemmin ja syvemmin elämän mittaan. Kärsimys syntyy kiinnittymisestä harhaan ja siitä ettei harha tuota pysyvyyttä. Vain ilmentymätön ja energia ovat pysyviä. Kuitenkin meillä on mahdollisuus ylläpitää hyvää ja auttaa muotoa muuntumaan tarpeen mukaan, jotta se jälleen voi palvella uusia tarpeita ja käyttää uusia tapoja hyvän palveluksessa. Onnellisuus on ilmentymättömän luonnollinen tila, joka on aina olemassa, vaikka muoto kokisi fyysistä kärsimystä. Fyysinen kärsimys on tuolloin neutraalia kipua. Onnellisuus syntyy vapautumisen tunteesta. Mielen kärsimys on lopulta helpoin muuttaa onnellisuudeksi, ymmärtämällä kärsimyksen syy eli samaistuminen kärsijäksi.

Toisinaan kärsimys puutteesta johdattaa meidät kyselemään elämän tarkoitusta ja toisinaan kärsimys yltäkylläisyydestä osoittaa tien kohti ilmentymätöntä. Koska emme koe huipullakaan pysyvää onnellisuutta, mikäli emme ole kosketuksissa ilmentymättömään ja ymmärrä samaistumisen lakeja. Lopulta jokaisen matkassa on kyse tietoisuuden evoluutiosta, ja jokaisella meillä on oman näköinen polkumme kohti vapautumista. Atijooga eli alkujooga auttaa meitä pääsemään kosketuksiin tämän ilmentymättömän kanssa, elämänenergian kautta. Kun saavutat täydellisen tyyneyden, joka silti väreilee elämää, olet päätynyt sekä sisäisen kehosi, että chin tuolle puolen eli alkulähteelle, ilmentymättömään. Tätä kaiken alkulähteeseen yhteydessä olemisen tilaa nimitetään valaistumiseksi. Oivalluksen tasoja tästä kokemuksesta on useita ja pysyvin niistä on täysin läpinäkyväinen.

Thrangu Rinpoch, Nature of Mind

Vajrayana buddhalaisuudessa on suora tie mielen tutkimiseen. Jokapäiväisessä elämässä meillä on tapana ajatella "Minulla on mieli ja minä koen näitä asioita". Normaalisti me emme katso suoraan mieleemme ja siksi emme näe sitä. Tämä on outoa, koska me koemme ja näemme asioita. Mutta kuka tämän kokemuksen kokee ja näkee? Me voimme katsoa suoraan mieleen ja havaita, ettei siellä ole ketään näkijää, ei näkemisen kokijaa, mutta silti näkeminen tapahtuu. Sama asia koskee tiedostamista. Me ajattelemme erilaisia ajatuksia, mutta missä nuo ajatukset sijaitsevat, voitko löytää niitä mistään ja mistä ne tulevat? Ja silti ajattelua tapahtuu, sisäinen ääni on havaittavissa. Kuka tai mikä ajattelee? Kun me katsomme suoraan mieltä kohti, emme löydä sieltä mitään omistajaa tai lähdettä. Sieltä ei löydy ajattelijaa ja silti ajattelu jatkaa ajatteluaan. Kukaan ei tajua ajatuksia, vaan tajuaminen tapahtuu itsestään. Ajatusten takaa emme löydä mitään. Selkeä, suora katsominen ei ole päättelyä, vaan suoraa mielen katsomista, mitä sillä on? Mitä suoremmin katsominen tapahtuu, sitä selkeäpää näkeminen on. Sydän (Heart) Sutra kokoaa tämän totuuden yhteen seuraavasti "Muoto on tyhjyyttä ja tyhjyys on muotoa". Tämä totuus ei ole vain konsepti vaan perustilamme.